Olkanivelen tekonivelleikkaus

Olkanivelen tekonivelleikkaus tehdään kivun ja toimintakykyä rajoittavan liikerajoituksen vuoksi niveleen, jossa nivel tai jänteet ovat pitkälle vaurioituneet. Nykyään olkapäähän tehdään valtaosin kokotekoniveliä, jolloin sekä olkaluuhun että lapaluuhun asennetaan proteesi.

Ensisijainen valinta on anatominen kokotekonivel, mutta mikäli kiertäjäkalvosin jänteissä on vauriota tai lapaluussa luupuutosta, valitaan käänteistekonivel. Kiertäjäkalvosin jänteiden heikentyminen on hyvin yleistä, ja tällä hetkellä 70–80 % olkatekonivelleikkauksista tehdäänkin käänteistekonivelellä.

Erityisesti reumaa sairastavan kohdalla tulisi huolehtia leikkauksen oikeasta ajoituksesta, koska lapaluun luumassa on pieni ja reuma voi tuhota luun niin pitkälle että tekoniveltä ei saa enää asennettua.

Leikkaukseen valmistautuminen

Perussairaudet (mm. reuma, diabetes, psoriasis, sydän- ja keuhkosairaudet) tulee hoitaa mahdollisimman hyvään tasapainoon. Fysioterapeutin ohjaamia lihasvoima- ja liikealaharjoitteita on hyödyllistä tehdä ennen leikkausta mahdollisimman hyvän leikkaustuloksen saavuttamiseksi. Leikkaukseen tullessa ei saa olla samanaikaisia bakteeritulehduksia (esim. virtsatieinfektio, poskiontelotulehdus, hammasjuuripesäkkeet) eikä ihorikkoja. Kotiasiat on hyvä järjestää niin, että leikkauksen jälkeen arkielämä sujuu mahdollisimman helposti.

Leikkauksen kulku

Leikkaus suoritetaan yleensä nukutuksessa, johon usein yhdistetään puudutus leikkauksen jälkeisen kivun hoitamiseksi. Potilas on leikkauksen ajan puoli-istuvassa asennossa. Leikkauksessa olkanivelen eteen tulevasta viillosta poistetaan huonot nivelpinnat ja työstetään luu proteesin malliseksi. Tekonivel voidaan kiinnittää joko luusementillä tai käyttää sementitöntä tekonivelmallia, johon luu kasvaa kiinni. Anatomisessa tekonivelessä nuppi asennetaan olkaluun päähän, käänteisessä lapaluun puolelle. Käänteistekonivelen kanssa voidaan tarvittaessa tehdä lapaluun luupuutoksen hoitamiseksi luunsiirre, joka otetaan olkaluun puolelta joka tapauksessa poistettavasta luuosasta.

Leikkauksen jälkihoito

Tavanomaisesti niska-kantolenkkiä pidetään ensimmäisten viikkojen ajan, maksimissaan 6 viikkoa. Kättä voi käyttää apukätenä ala-asennoissa heti alusta lähtien. Liikeharjoittelu on tärkeä hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Fysioterapeutti ohjaa harjoitteet ja niiden portaittaisen etenemisen sekä mahdolliset rajoitteet. Liikealaharjoitteiden lisäksi ohjataan lihasvoimaharjoitteet, joita kannattaa jatkaa useampia kuukausia leikkauksen jälkeen.

Leikkauksen jälkeen

Olkatekonivelleikkaus lievittää kivun hyvin. Nykytekonivelmalleilla myös liikeala saadaan yleensä parantumaan, usein merkittävästikin. Kuormitusrajoituksesta olkatekonivelleikkauksen jälkeen on pääosin luovuttu, koska siitä ei ole todettu olevan hyötyä. Olkapäässä hyvä lihaskunto on erityisen tärkeä hyvän toimintakyvyn ja mahdollisimman pitkän tekonivelen keston saavuttamiseksi.

Olkatekonivelten pysyvyys on parantunut merkittävästi, ja lähentelee lonkan ja polven tekonivelten kestoikää. 10 vuotta leikkauksesta paikalla on yli 90 prosenttia olkatekonivelistä. Tarvittaessa uusintaleikkaus on yleensä mahdollinen, vaikka olkatekonivelten implanttitarjonta on rajoitetumpaa kuin lonkka- ja polvitekonivelissä, ja lapaluun pieni luumassa rajoittaa uusintaleikkauksen mahdollisuuksia.

Tiedot päivittänyt 5/2026 LT, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri , reumaortopedi Pirjo Honkanen.